300 kirjoitusta, 300 tunnetta

Tasan 300 postausta takaperin alotin tän blogin. Olin pieni ja epävarma 15-16 vuotias yläastelainen jolla oli muutama oikea kaveri ja muut netissä. Mulla ei ollut oikeestaan muuta elämää kun tanssi ja lukeminen. Muutenkin kaikki oli aika harmaata enkä ollut itseeni millään lailla tyytyväinen. Etsin itseäni. Enkä ole edes tallentanut yhtään kuvaa siltä ajalta. Oon vaan halunnut unohtaa kaiken ja aloittaa alusta. Yritin tunkea itseäni muottiin johon vasta myöhemmin huomasin olevani väärän muotoinen. Yritin olla jotain mitä en ole ja miellyttää muita. Hain väärinkeinoin positiivista huomiota ja hyväksyntää. Mua ei oo tarkoitettu sellaiseen. Halusin olla vapaa ja päättää itse. Halusin näyttää itseltäni ja tehdä itseni näköisiä asioita. Mulla ei kuitenkaan ollut silloin vielä rohkeutta siihen. Ajattelin että tätäkö se 'ihmisen paras aika' on. Näin myöhemmin katsottuna en oikeastaan menettänyt tuona aikana paljoakaan. Joitakin tyhmiä juttuja jäi tekemättä eikä mulla ole lapsille ja lapsenlapsille villejä vuosia ennen kahdeksaatoista kerrottavana.

No nyt ollaan sitten postauksessa numero 300. Millainen olen nykyään? 18 vuotta olisi mittarissa, oon löytänyt mun oikeat ja läheiset ystävät, kärsin lukion viimeistä vuotta ja voisin sanoa että oon oikeesti tyytyväinen mun elämään. Ja se on mulle iso yllätys ja saavutus :D Uskalsin leikata mun hiukset vajaa kaks vuotta sitten ja nykyään jopa joskus ajattelen näyttäväni hyvältä kun katson peiliin, oon uskaltanu muokata muutenkin ulkoisen tyylini itseäni miellyttäväksi. Tein itselleni tärkeän uudenvuoden lupauksen viime vuonna ja olen pitänyt siitä kiinni. Fiilis on helpottunut. Se 'vahva, itsenäinen, rohkea ja ihana' olisi tavoitteena ja no kohti sitä ollaan menossa. Jos nyt tapaisin ensimmäistä tekstiä kirjoittaneen itseni, en tunnistaisi tätä sulkeutunutta, näkymätöntä ja arkaa pientä ihmistä. Mutta voisin kertoa terveisiä ja että kyllä se kaikki siitä vielä suttaantuu kun antaa asioiden mennä omalla painollaan tai viimeistään siinä vaiheessa kun kyllästyt odottamaan ja teet asioille jotakin ise, niinkuin tulevaisuudessa tuletkin tekemään. Ole rennompi ja anna mennä. Ei sulla ole mitään menetettävää ja jos jotain menetät se ei oikeasti ole ollut sun arvoista ja vastaan tulee paljon parempaa. 'Elämäsi parhaat vuodet'. Ehkäpä ne on nyt. Miksipä en siis nauttisi ja eläisi niitä.