Jos mä vaan soitan ja sanon en pääse, ei jalat toimi on silmillä kääre

Pariisin Kevät ja sade saa aina mun pienen haaveilijan heräämään. Oon kesäfiiliksissä päästä varpaisiin. Vaikka kesä tuokin tullessaan 16 tunnin työpäivät viisi kertaa viikossa ja armottoman stressin ei rahan tuloa voi estää. Koulustakin valmistun ennätysajassa. Kiitos kaupungin.

Huomenna alkaa kesäloma. Miten voi olla jo mahdollista!? Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti ja silti olen ollut vasta seitsemän päivää kaksikymmentävuotias. Puolet tästä koulusta on mennyt ja sama aika niin pääsen vaikka Tampereelle tai ihan mihin ikinä haluan! Lauantaina on mun rakkaan lapsuudenystävän yo-juhlat. Ollaan tunnettu jo 20 vuotta. Hui. Toinenkin hui. Maanantaina ja tiistaina on pääsykoe.

Tiedättekö mikä mut teki tänään iloiseksi? Hihkumaan. Pikkusiskoni kummisetä soitti mulle töihin. Miten voi sattua että just mulle tuli tuo puhelu! Olin über mukava ja osasin jopa auttaa! En tiedä tunnistiko hän mua. Kyllä nimen ainakin kuuli, eikä tätä nimeä muut omista.

Sommar Summer Hyttynen

THE KESÄLISTA 2014

1. Nauttia kesäöistä

2. Juosta sateessa

3. Olla kokonainen päivä valittamatta mistään

4. Tehdä extempore retki jonnekkin Hämeenlinnan ulkopuolelle

5. Käydä ainakin yksillä festareilla

6. Käyttää mekkoa (juhlia ei lasketa)

7. Tehdä kukkaseppele

8. Syödä kioskijäätelö

9. Käydä uimassa

10. Nukkua pitkään

11. Unohtaa työt heti kun avaan toimiston oven ja astun ulos

12. Ajaa katto auki

13. Grillata

14. Käydä piknikillä ja LinnaJazzeilla

15. Tappaa brutaalisti satamiljoonaa hyttystä

16. Pitää leffa/sarjamaratooni ja koukuttua johonkin uuteen sarjaan

17. Opetella joku uusi taito

18. Lonkata mahdollisimman paljon

19. Maistaa jokaista kesän uutta jäätelömakua

20. Kuunnella vanhoja iskelmiä ja laulaa mukana

21. Soutaa

22. Käydä pääsykokeissa ja suoriutua niistä hengissä

23. Ottaa toinen napakoru ja mahdollisesti testata ihon kestävyyttä tatuoinnilla

24. Käydä terassilla

25. Lukea kirja/kirjoja

(+lisäisin listaan kesärakkaan ellei mulla olis sitä jo)

Lentokoneella nousee, hyppää ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan

On villi tunne seistä kalliolla ja katsoa lähestyvää lentokonetta. Valtavaa jättiä pienine ikkunoineen. Oli vapauttavaa seistä alla kun moottorit suhahtivat ylitse. Koneen koon tajusi oikeastaan kunnolla vasta siellä. Vaikka onhan sitä tullut lentokoneen vieressä seisottua ja kauhisteltua sen kokoa, ei se ennen noin valtavalta ole näyttänyt. Yhtä hämmentävä kokemus kuin se ettei lapsuutesi "kallio" olekkaan kuin pieni kivi. Fyysisesti on täysi mahdottomuus että se niin iso ikinä olisi ollutkaan. Jylhäkallio. Liekö mielikuviuksen tuotetta tuo valtava koko.

Ollaan jo pitkään puhuttu Kallen kanssa paikoista mistä saisi hyviä kuvia. Viime lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja päristeltiin pikkuautolla uljasta pääkaupunkiamme kohti. Koko päivä siellä vierähti. Käveltiin ympäriinsä, kamerat ja linnut lauloi. Löydettiin uusia paikkoja ja nähtiin tulevaisuuden citykani. Sää oli huikea ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Niin paljon jäi vielä kuvaamatta.

Koomisinta reissussa oli, että etsittiin kivaa ruokamestaa ihan liian kauan ja päädyttiin Heseen vaikka oli Ravintolapäivä ja kadut täynnä ruokaa.

1,5h mun rinsessapäivän alkuun ja työvuoron loppuun.

Herää reilumpaan maailmaan

Mäkin haluaisin herätä reilumpaan maailmaan. Haluaisin, että ihmiset olisi reilumpia. Niin valinnoissan tuotteita kuin toisia ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että mua kohdeltaisiin reilusti. Ei puhuttaisi pahaa, kiitettäisiin, hymyiltäisiin, juteltaisiin, kohdeltaisiin kuin normaalia ihmistä. Minä yritän olla reilu. Muille. En voi sanoa, että olen onnistunut siinä. En ole. Mutta yrittänyt olen. Ja sen voin vannoa.

#CATstagram

Joskus mullakin karvainen kaveri kotona. Oon jo sanonut Kallelle, että meidän kämppään pitää sitten saada hankkia elukoita. En halua inttileskeillä yksin. Kuvissa muuten poseerasi mummon kissa Morris.

Asiasta kukkaruukkuun. Sain postissa pääsykoekutsun! Ihka ensimmäisen ja varmasti ainoan. Mun tilannehan on sinänsä hyvä kun oon töissä ja on vielä vuosi koulua jäljellä, voin siis ottaa rentsisti kokeissa. Kyseinen koe kestää kaksi päivää Tampereella. Kohteena TAMK. 2.6. on tekniikan valtakunnallinen koe, jolla pyrin Rakennusarkkitehtuurin sekä Viestinnän koulutuksiin. 3.6. järjestettävä koe puolestaan on luova soveltuvuuskoe Rakennusarkkitehtuuriin. JA KESTÄÄ 6H! En selviä. Toihan on melkein kuin yo-koe. Mutta ilman ruokaa.

P.S. Mun synttäreihin on tasan v i i k k o.

Nukkekoti palaa takaisin

Kuten osa saattaakin tietää, äitini on 13 vuoden kotiäitiyden jälkeen (ja jo sitä ennen) ollut aina täynnä ties minkälaisia unelmia. On hienoa, että äiti uskaltaa toteuttaa kaikki villeimmätkin fiiliksensä. Kyllä mäkin sitten joskus. Arvostan myös sitä, että äiti on tukahduttanut menemisensä lähes täysin jotta minä ja mun sisarukset ollaan saatu kasvaa kotona (toki olen joskus kateellinen kun muut ovat olleet päiväkodissa ja minä en). Nyt kun äiti vihdoin on päässyt toteuttamaan itseään, tuntuu ettei tässä ole mitään rajaa. Äiti aloitti kun olin 13 kynsiteknikkona, siirtyi elämäntaidonvalmentajaksi ja varmaan joksikin voodoo-papittareksi samalla (on meinaan pelottavia mieliharjoitteita) ja nyt äityli puuhailee kiinteistömaailmassa. Tästä onkin mulle, Kallelle ja mun uteliaisuudelle hyötyä. Mutta myös haittaa. Kalle pääsääntöisesti kuvaa kaikki äidin myytävät kohteet ja minä pääsen "assistentiksi/oppipojaksi/henkariksi/siivoojaksi" mukaan. Yleensä. Miinusta on se että näkee ihania sisustuksia ja kerää samalla pölyä isän nurkissa. MISSÄ OLET UNELMIENI OMA KÄMPPÄ!?

Nyt olin mukana ihan älyttömän ihanassa pikkumökissä Lopella. Kaikki oli pastellia ja tuli ihan pikkuinen söpö fiilis, kuin olisin mennyt nukkekotiin. Mökki oli täynnä yksityskohtia ja erilaisia asioita jotka kuitenkin ihan älyttömän hyvin sopivat yhteen. Niin sääli että tuo myydään :c

Olen muuten huomannut, että musta kuoriutuu nykyään aika ajoin tyttö.

Riviera

Kun mä sinut hain

Mä mietin mitä vain voi tapahtuu
Mä löin vaaleenpunaset lasit päähän
Ja ruusun terälehtiä satoi taivaalta
Mun polkupyörä muuttuu avoautoks
Ja ajeltiin tukka hulmuten Rivieralla
Mut mielikuvitus on ainoa paikka,
Jossa ei oo rajoja

Se on sellanen fiilis kun
Lentokoneella nousee, hyppää
Ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan
Miten se sanotaankaan, no mä jäin
Lehdelle soittelemaan
Ne on päiviä vain, muuttolintuja syksyllä,
Mä haluaisin ne pitää
Mut mä olen kuin saari, ne on siltoja vain
Näin ne sytytetään

Sit mä heräsin, pää pyörällä
Ei oo avoautoo, ajan talvisinkin pyörällä
Sun piti mennä, mun oli jäätävä
Hakaniemen sillalla viima on jäätävä

Ostin Vappuna uuden kameran Canonin 650D:n ja sen mukana akkukahvan, 50mm Canonin objektiivin, siihen muutaman suotimen ja 8mm Samyangin kalansilmän.  Kiitos Suvi näistä c: Nyt oon ihan fileissä ja kuvaan kaikkea mahdollista. Muutos vanhasta 1000D:stä kun on ihan huikea! Ja niin paljon uusia opeteltavia säätöjä. Täyttä rakkautta. On myös kivaa että into kuvata palailee pikku hiljaa. Bloginkin kannalta.