Yhren poksin nainen

Tänään oli mielenkiintoinen sää etten sanoisi. Positiivista tossa lumisateessa oli että istun päivässä 14,5h sisällä töissä tietokoneella. Tänään se ei edes haitannut. Se ensimmäinen 4h setti. Tämä jälkimmäinen... jota on edelleen 1,5h jäljellä on tuskaa. Nyt pitää vähän haastaa itseä ja päättää milloin lopetan tän kahden työn välillä juoksemisen. No mahdollisimman pian ainakin. Työmotiivaatio ja ylipäätään motivaatio auttaa kiittämättömiä asiakkaita on ainakin -10000.

Aamulla nousen klo.6:30 ja illalla menen nukkumaan klo.01:00. Olo on kuin satavuotiaalla. Jotenkin oon onnistunut näkemään Kallea, lenkkeilemään, lukemaan ja katsomaan futista. Ja kaikki arkena. Viikonloputkin yleensä olen menossa ja univelkaa kertyy. Nyt voin syyttää myös Ämyä.. Viikko aikaa festariin ja kaikki on kesken. F U K. Tulipa mieleeni että pitää nyt päivitellä tuo naamakirjan puoli Ämyn tiimoilta..

Tiättekös muuten mitä!? Pääsen sittenkin Blockfesteille ♥ Sain maailman parhaimman synttärilahjan Kallelta.

Jos en ehdi mitään ilmoittaa elämästäni (lue: töistäni) HYVÄÄ JUHANNUSTA !!

Kai hommat myös fiksummin hoitaa vois

MitäMitäMitä!? Mulla on kone täynnä kuvia.. Selkeesti mun elämän paras ostos toi uusi kamera. Ihan hullua että nyt on jo kesä ja kahden viikon päästä juhannus. En jotenkin osaa nauttia tästä lämmöstä ja vihreästä kun olen ihan varma että kohta se katoaa ja sataa lunta. Mun pää ei jotenkin tommosen talven ja niin nopean kevään myötä ymmärrä että vielä pitäisi olla kesäkuukausia tämän jälkeen kaksi jäljellä.

Tällä hetkellä istun töissä ja meinaan nukahtaa ihan koko ajan. Istun töissä koko tulevan kesän, syksyn ja talven. Lohduttaudun sillä että kolmen viikon päästä on Ämy ohi ja joulukuussa / vuoden vaihteessa on kaikki työnteko loppu. Aion pitää tauon. Käydä koulun loppuun ja viettää rento kevät ja kesä. Ja ehkä hankkia töitä jossain vaiheessa. Tietysti on huono idea rytmittää tuo "loma" juuri kevääseen. Pääsen sitten parhaaseen aikaan tappelemaan kesätyöläisten kanssa. Ja voihan se olla että palaan tänne. En. Mutta toisaalta vaikka kuinka ajattelen että puolivuotta ja kaikki on ohi, tuntuu haikealta. En halua lopettaa ja haluan lopettaa. Paradoksi.

Muuttofiilikset painaa myös päälle. Kävin Tampereella TAMK:in pääsykokeessa ja se oli suuri erhe. Haluan sinne kouluun ja kokeet meni hyvin. Mutta mun mielenterveys ei kestä. Haluan jo muuttaa kotiin. Omaan kotiin. Tampereelle. Voisin tyytyä väliaikaseen kämppään täällä Hämeenlinnassakin. Oli huikee fiilis hypätä aamuseiskalta alle viiden tunnin yöunien jälkeen, hörppiä teetä über ihanasta termosmukista ja päästä kävelemään aurinkoiseen Mansesteriin raikkaassa aamuilmassa kaupunginheräillessä. Paras päivä tällä viikolla.