On hirveän ristiriitaista, että kun haluaa postailla ja "herätellä" blogia ei vaan synny juttua eikä ole kuvia ja kaikki on ihan huonosti. Mutta heti kun ei kiinnosta kirjoittaa juttua löytyy ja kuvia kertyy. Hmm. Ehkä tää vaan on just niin mua.
Tässä alkaa joulu ja 2016 lähestyä. Odotan joulua mutta siihen voisin lopettaa. On ehkä vähän noloa ja muutenkin tyhmää valittaa inttileskeydestä eikä kukaan siitä jaksa lukea, mutta mulla menee tässä nyt joka päivä vaan ärsyyntyessä siitä ettei Suomessa ole vapaaehtoista armeijaa ja joudun asumaan ensi vuoden liian isossa asunnossa yksin eikä mulla ole varaa edes salikorttiin.
Tai no jos totta puhutaan enhän mä yksin asu, meille kun muutti pikkuinen kisumisu. Tai kollipoju, miten sen nyt ottaa.
Tässä on Niilo. Niilo on syntynyt 16.6. ja haettiin komistus meille Janakkalasta eräältä luomutilalta. Niilo on kyllä valloittanut meidän molempien sydämet (ja somet). Oon aina tykännyt kissoista, mutta samalla ollut aika skeptinen millaisia karvapallerot ovat lemmikkeinä. Kissat kun tuppaavat olemaan arvostelevia tuijottelijoita joita ei kiinnosta mikään. Yllätyin siis positiivisesti Niilosta. Nipaa kun kiinnostaa olla kaikessa mukana, yhdessä nukkuminen ja jatkuva silittely sylissä. Nipa myös tykkää ulkoilla valjaissa ja juoksee jääkaapille kun se aukeaa.
Niiloa tullaan jatkossa varmasti näkemään blogissa, että varautukaapas sitten. Mä myös aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja panostaa blogiin. Kiinnostaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, tai panostaa kissablogiin ja ehkä jopa siirtää blogi kokonaan johonkin toiseen portaaliin jotta saisin uutta inspiraatiota. We'll see, we'll see.
Kannattaa kuunnella Chisun uusin levy, aikast korvakarkkia vaikken Chisusta yleensä tykkää..
