Sovittelen sun sormees timanttii, jännästi veret seisauttava fiilis kun pamahdan kommandopipo pääs pankkii

Sä olet lintu, joka ei oppinut lentämään,

Et siipiäisi koskaan oo päässyt käyttämään,

Juopuneena Jumalat, sun kohtalosi arpoivat,

Synnyit pesään pimeään kylmyydestä kärsivään.

Ne sydämesi särkivät, mut siipesi ehjät on,

Vielä voit valita itselles toisenlaisen kohtalon,

Ja tulee sekin päivä, kun lähdet lentämään,

Saat vapaudessa laulaa ja illantullen käydä lepäämään.

Syksy on sitte oikeesti täällä, on pimeetä ja märkää ja ulkona tuoksuu aavistus talvesta. Valvon liian myöhään, stressaan koulua, koitan pitää hauskaa siinä ohessa, harmittaa, odotan uutta jaksoa ja varmaan ekaa kertaa ikinä koeviikkoa ja vapaa päiviä, syyslomakin on kohta. Psykan yo kummittelee huomenna, ruotsin yo:sta tulee luultavasti A ... Vaikka postaus ja kuvat saattaa antaakin aika 'unisen' fiiliksen mun pään sisällä näyttää oikeesti just nyt enemmän tältä;

 

Kiitän ja kuittaan tältä erää. Toivon ettei musta tuu ihan hermorauniota