Lentokoneella nousee, hyppää ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan

On villi tunne seistä kalliolla ja katsoa lähestyvää lentokonetta. Valtavaa jättiä pienine ikkunoineen. Oli vapauttavaa seistä alla kun moottorit suhahtivat ylitse. Koneen koon tajusi oikeastaan kunnolla vasta siellä. Vaikka onhan sitä tullut lentokoneen vieressä seisottua ja kauhisteltua sen kokoa, ei se ennen noin valtavalta ole näyttänyt. Yhtä hämmentävä kokemus kuin se ettei lapsuutesi "kallio" olekkaan kuin pieni kivi. Fyysisesti on täysi mahdottomuus että se niin iso ikinä olisi ollutkaan. Jylhäkallio. Liekö mielikuviuksen tuotetta tuo valtava koko.

Ollaan jo pitkään puhuttu Kallen kanssa paikoista mistä saisi hyviä kuvia. Viime lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja päristeltiin pikkuautolla uljasta pääkaupunkiamme kohti. Koko päivä siellä vierähti. Käveltiin ympäriinsä, kamerat ja linnut lauloi. Löydettiin uusia paikkoja ja nähtiin tulevaisuuden citykani. Sää oli huikea ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Niin paljon jäi vielä kuvaamatta.

Koomisinta reissussa oli, että etsittiin kivaa ruokamestaa ihan liian kauan ja päädyttiin Heseen vaikka oli Ravintolapäivä ja kadut täynnä ruokaa.

1,5h mun rinsessapäivän alkuun ja työvuoron loppuun.