Nukkekoti palaa takaisin

Kuten osa saattaakin tietää, äitini on 13 vuoden kotiäitiyden jälkeen (ja jo sitä ennen) ollut aina täynnä ties minkälaisia unelmia. On hienoa, että äiti uskaltaa toteuttaa kaikki villeimmätkin fiiliksensä. Kyllä mäkin sitten joskus. Arvostan myös sitä, että äiti on tukahduttanut menemisensä lähes täysin jotta minä ja mun sisarukset ollaan saatu kasvaa kotona (toki olen joskus kateellinen kun muut ovat olleet päiväkodissa ja minä en). Nyt kun äiti vihdoin on päässyt toteuttamaan itseään, tuntuu ettei tässä ole mitään rajaa. Äiti aloitti kun olin 13 kynsiteknikkona, siirtyi elämäntaidonvalmentajaksi ja varmaan joksikin voodoo-papittareksi samalla (on meinaan pelottavia mieliharjoitteita) ja nyt äityli puuhailee kiinteistömaailmassa. Tästä onkin mulle, Kallelle ja mun uteliaisuudelle hyötyä. Mutta myös haittaa. Kalle pääsääntöisesti kuvaa kaikki äidin myytävät kohteet ja minä pääsen "assistentiksi/oppipojaksi/henkariksi/siivoojaksi" mukaan. Yleensä. Miinusta on se että näkee ihania sisustuksia ja kerää samalla pölyä isän nurkissa. MISSÄ OLET UNELMIENI OMA KÄMPPÄ!?

Nyt olin mukana ihan älyttömän ihanassa pikkumökissä Lopella. Kaikki oli pastellia ja tuli ihan pikkuinen söpö fiilis, kuin olisin mennyt nukkekotiin. Mökki oli täynnä yksityskohtia ja erilaisia asioita jotka kuitenkin ihan älyttömän hyvin sopivat yhteen. Niin sääli että tuo myydään :c

Olen muuten huomannut, että musta kuoriutuu nykyään aika ajoin tyttö.