Jos mä vaan soitan ja sanon en pääse, ei jalat toimi on silmillä kääre

Pariisin Kevät ja sade saa aina mun pienen haaveilijan heräämään. Oon kesäfiiliksissä päästä varpaisiin. Vaikka kesä tuokin tullessaan 16 tunnin työpäivät viisi kertaa viikossa ja armottoman stressin ei rahan tuloa voi estää. Koulustakin valmistun ennätysajassa. Kiitos kaupungin.

Huomenna alkaa kesäloma. Miten voi olla jo mahdollista!? Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti ja silti olen ollut vasta seitsemän päivää kaksikymmentävuotias. Puolet tästä koulusta on mennyt ja sama aika niin pääsen vaikka Tampereelle tai ihan mihin ikinä haluan! Lauantaina on mun rakkaan lapsuudenystävän yo-juhlat. Ollaan tunnettu jo 20 vuotta. Hui. Toinenkin hui. Maanantaina ja tiistaina on pääsykoe.

Tiedättekö mikä mut teki tänään iloiseksi? Hihkumaan. Pikkusiskoni kummisetä soitti mulle töihin. Miten voi sattua että just mulle tuli tuo puhelu! Olin über mukava ja osasin jopa auttaa! En tiedä tunnistiko hän mua. Kyllä nimen ainakin kuuli, eikä tätä nimeä muut omista.