Jäpittää

Inttileski. Niin ruma sana. Ja nolo. Koska kaikki "inttilesket" on noloja. No nyt olen minäkin sitten sellainen nolo ja valittava pikkutyttö sosiaalisessamediassa. Oon leikkinyt leskeä tunnin päästä tasan viikon ja onhan tää nyt ihan syvältä. Tottakai mulla on nyt aikaa itselle ja omille jutuille, tekee hyvää olla erossa, ei saa olla ripustautunut, se on vaan puoli vuotta, nähdään usein ja muuta plaaplaata.

Ei se täällä kotona ihan siltä tunnu. Tuntuu epäreilulta, kun itse jää tavallaan tyhjän päälle kun ei olekkaan niitä tavallisia kauppa- ja iltarutiineja, nukkuu yksin, juttelee yksin, siivoaa yksin, ylipäätään tekee kaiken yksin. Toisella on kuitenkin sen verran tiiviit rutiinit tuolla ettei ehdi mährehtimään typeriä. Ja kun kaikki siihen päälle jankkaavat "kyllähän te näätte koko ajan" alkaa jo ärsyttää.

Faktana; nähtiin ensimmäisen kerran eilen perheiden vierailupäivässä. Perus kuulumisten vaihtoa ja hengailua jokseenkin inhottavissa Sotkuissa ja muissa kasarmintiloissa noin 1400 muun alokkaan perheiden kanssa. Seuraavan kerran nähdään perjantaina kun tuo soturi pääsee viikonloppuvapaille. Ja näistä kolmesta päivästä olen töissä kaksi. Hmm. Tämän jälkeen mulla on täysi tietämättömyys mistään mahdollisuuksista nähdä ennen valalomaa helmikuun lopulla. Tottakai me nähdään tossa välissä, mutta on inhottavaa kun ei tiedä milloin, ja vielä kun itse olen illat ja viikonloput töissä.

Oon vielä siinä vaiheessa päänsisäistä prosessointia, että valtio ärsyttää enemmän kuin mikään kun pakottavat tekemään tuommoisia, varsinkin kun saan lukea whatsappista kaiken maailman typeriä tapoja joilla asioita täytyy tuolla tehdä. Mutta samalla olin vielä eilen aamulla siinä vaiheessa, että oli ihan ookoo olla yksin ,katsoa netflixiä ja tehdä ruokaa vain itselle. Eilisen jälkeen tuntuu taas siltä että kaikki on perseestä.

Jos siis jotain saisin päättää tässä toiminnassa suurin asia olis se ettei nähtäis ollenkaan. Kyllä mä osaan yksin olla ja pärjään ilman jatkuvaa huomiota. Mulle riittää ne muutamat viestit illalla. Mutta sitten kun tarjotaan vähän aikaa livenä iskee taas ikävä.

Fiiliksiä ei myöskään paranna kommentit inttileskeilyä kohtaan, vaikka itsekkin olen sitä mieltä että onhan se nyt noloa julkisesti valittaa ja näin. Miettikääpä omalle kohdallenne mukava "arki rullaa ja kaikki on jees" -fiilis ja sitten se toinen pakotetaan muuttamaan pois. Aluksi se on outoa, loppuen lopuksi ihan okei ja joka välissä ärsyttää.


Tänään on tj 157 ja eilisen pokemon oli Totodile, illan "päivän pokemon" -tiedotetta odotellessa :)