sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pelko

 Pelätä pihalle ilmestyvää poliisiautoa.
Pelätä nukahtamista yöllä.
Pelätä ettei nukahda.
Pelätä muistojen palaavan.
Pelätä nykyhetken karkaavan.
Pelätä puhelimen soivan suden hetkellä.
Pelätä salamointia.
Pelätä siivoojaa jolla on näppy poskessa.
Pelätä koiria, joista luvattiin etteivät pure.
Pelätä levottomuutta.
Pelätä joutuvansa tunnistamaan ystävän ruumiin.
Pelätä rahojen loppuvan.
Pelätä että rahaa on liikaa, vaikka ette tätä uskokaan.
Pelätä työhönottohaastatteluja.
Pelätä myöhästyvänsä tai saapuvansa ennen muita.
Pelätä lastensa käsialaa kirjekuorissa.
Pelätä heidän kuolevan ennen minua, ja syyllisyyttä siitä.
Pelätä että joutuisi elmään äitinsä kanssa hänen
vanhoilla päivillään, ja vanhana itsekin.
Pelätä sekaannuksia.
Pelätä tämän päivän päättyvän apeaan oloon.
Pelätä heräävänsä siihen että olet lähtenyt.
Pelätä ettei rakasta ja pelätä ettei rakasta kyllin.
Pelätä että rakkauteni on lähimmilleni kuolemaksi.
Pelätä kuolemaa.
Pelätä elävänsä liian pitkään.
Pelätä kuolemaan.
Sen jo sanoinkin.

-Raymond Carver
Saatiin kyseinen runo luettavaksi äikän tunnilla. Mulla kulki tota lukiessa kylmät väreet. Toi on vaan niin totta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti