Toiset kaatuu, me ei millonkaan

Kaks viikkoo menee yllättävän nopeesti näin Suomen kesää ihastellessa. (huomatkaa sarkasmi) Viime viikolla olin isostelemassa, sunnuntaina oli pikkuveljen rippijuhlat ja maanantaina Juliaana tuli Kirkkonummelta meille vajaa viikoks. :3 eli vaikka on sää ei suosi on mulla kumminkin ollut ihan muikeeta.

Fiilis ennen riparin alkua muistutti lievästi negatiivista minua ja olin jo jättämässä koko leirin välistä monta kerta.. kun ei nuo oman veljen ikäset pikkuset ja täysin tuntemattomat isoskaverit innostanu ... No pakkohan se oli ylpeys niellä ja mennä ja todeta että ehkä mä en kuolekkaan. Loppuen lopuks oli loistava leiri ja siitä kiitos kuuluu juurikin noille "täysin tuntemattomille isoille" hyvästä fiiliksestä ja seurasta. Eihän tää Celleä voittanut mutta kyllä tuolla hengissä selvis ja hauskaa oli. (ja mun pikkusryhmä voitti leiriolympialaiset ♥) Huomenna olis viimenen puristus konfiksessa ja se olis sitten siinä.. Aa ja toki pitää vierailla syömässä muutaman pikkusen juhlissa :'3