Tiedättekö sen fiiliksen kun istutte takapuoli jäässä pimeässä ulkohuussissa ja kuumottelette susia ja muita metsän elikoita? Se on ehkä paras fiilis ikinä. Ei ehkä just siinä hetkessä, mutta sen voimalla jaksaa puskea taas hetken eteenpäin. Entäs sitten sen fiiliksen kun pilkotte puita sumusateessa, luette lehdestä kutsuja paikallisen susikannan ylläpidosta kertoviin iltoihin, nukutte vahingossa koko päivän hiljaisuudessa, syötte kaiken kertakäyttöastioilta, lämmitätte saunaa sata vuotta ja silti pesuvesi jää kylmäksi tai kun laitatte takkaan tulen ja haisette itse sen jälkeen nuotiolle muutaman kuukauden? Entäpä sen kun muutaman päivän poissaolon jälkeen saatte hakea lempparikissan hoidosta ja pääsette nukkumaan sen viereen? Voin vaikka vannoa ettei näitä fiiliksiä moni ikinä pääse tuntemaan.
Näiden fiilisten jälkeen harmittaa kyllä oikeasti ettei meidän mökki ole lähempänä. Toisaalta ei sinne meno olisi näin repäisevä irtiotto jos sinne pääsisi useammin. Meidän mökki on Lieksan perimmäisissä metsiköissä ja puoli villi vierailujen puutteen vuoksi, mutta silti ihan ensteks paras paikka ja kaikista ihanin.
Olenko vain vanhasielu vai onko musta oikeasti tullut vanha? Voisin nimittäin muuttaa metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti