Kuka lapsia pelottaa?

Moi taas ♥ Päivät pitenee ja mun synttärit lähenee. Oon yrittänyt kuumeisesti keksiä (ja voin melkein oikeasti sanoa että kuumeisesti kun tuossa jonkin aikaa kuumetta vastaan taistelin) mitä jännää voisin syntämäpäivänäni tehdä. Täytänhän minä sentään jo huimat 20 vuotta, hyvästi teiniys ja mahdollisuudet teiniäitiyteen. Kammottaa ajatus kakkosella alkavasta luvusta. Eikä yhtään helpottanut kuulla rakkaan tuttavaiseni sanovan "näin kaupungilla semmosia sun ikäisiä, semmosia alle kolmekymppisiä".

Mulla on myös muuta panikoitavaa. Kohta vaihtuu jakso koulussa ja joudun heittämään hyvästit pinta-aloille ja kartan piirtämiselle. Pääsen raikkaaseen ulkoilmaan pellolle mittatikun kanssa. Ah ihanuutta. Not. Rakastan laskemista ja tuota piirtelyä, enkö saisi jatkaa sitä vielä??

No ehkä tuo koulu ei nyt ole mun isoin murhe.. VALTAVIN murheeni ovat pääsykokeet. En hae tänä vuonna kuitenkaan "tosissani" eikä siis haittaa vaikken paikkaa saisi. Kasvatan kokemuksia. Itkua ja parkua tuottavat nuo ennakkotehtävät. 3 oikeasti valtavaa tehtävää pitäisi olla ensi viikon tiistaihin mennessä perillä Espoossa. Arvatkaa olenko aloittanut. No en. Tästä ei kyllä voi syyttää laiskuutta kun viikot täyttyvät koulusta ja töistä eikä 24h vuorokaudessa tunnu riittävän edes niihin. Näiden askartelujen lisäksi mulla on vajaan kahden viikon päästä ensimmäinen pääsykoe. Ja se on sellainen jossa tulen nolaamaan itseni. Saatan jopa jättää välistä. En haluaisi olla heikko. Mutten myöskään nolo.

Toivottavasti huhtikuu on sitten rennompi. Ja onkin. Silloin on taas aikaa hankkia salikortti ja jillailla. ♥ Ihanaa. Sekin on ihanaa että; avattiin eilen terassikausi Kallen kanssa (meidän terassilla istuen kylläkin), mulla on uusi lonkkari ja visio mun blogin tulevaisuudesta, Heikki Kuula tykkäsi mun instagram-kuvasta.

Tiiättekö mikä ei oo ihanaa. A:n paperit inttilääkäristä tulevalle inttileskelle.