Yhren poksin nainen

Tänään oli mielenkiintoinen sää etten sanoisi. Positiivista tossa lumisateessa oli että istun päivässä 14,5h sisällä töissä tietokoneella. Tänään se ei edes haitannut. Se ensimmäinen 4h setti. Tämä jälkimmäinen... jota on edelleen 1,5h jäljellä on tuskaa. Nyt pitää vähän haastaa itseä ja päättää milloin lopetan tän kahden työn välillä juoksemisen. No mahdollisimman pian ainakin. Työmotiivaatio ja ylipäätään motivaatio auttaa kiittämättömiä asiakkaita on ainakin -10000.

Aamulla nousen klo.6:30 ja illalla menen nukkumaan klo.01:00. Olo on kuin satavuotiaalla. Jotenkin oon onnistunut näkemään Kallea, lenkkeilemään, lukemaan ja katsomaan futista. Ja kaikki arkena. Viikonloputkin yleensä olen menossa ja univelkaa kertyy. Nyt voin syyttää myös Ämyä.. Viikko aikaa festariin ja kaikki on kesken. F U K. Tulipa mieleeni että pitää nyt päivitellä tuo naamakirjan puoli Ämyn tiimoilta..

Tiättekös muuten mitä!? Pääsen sittenkin Blockfesteille ♥ Sain maailman parhaimman synttärilahjan Kallelta.

Jos en ehdi mitään ilmoittaa elämästäni (lue: töistäni) HYVÄÄ JUHANNUSTA !!

Kai hommat myös fiksummin hoitaa vois

MitäMitäMitä!? Mulla on kone täynnä kuvia.. Selkeesti mun elämän paras ostos toi uusi kamera. Ihan hullua että nyt on jo kesä ja kahden viikon päästä juhannus. En jotenkin osaa nauttia tästä lämmöstä ja vihreästä kun olen ihan varma että kohta se katoaa ja sataa lunta. Mun pää ei jotenkin tommosen talven ja niin nopean kevään myötä ymmärrä että vielä pitäisi olla kesäkuukausia tämän jälkeen kaksi jäljellä.

Tällä hetkellä istun töissä ja meinaan nukahtaa ihan koko ajan. Istun töissä koko tulevan kesän, syksyn ja talven. Lohduttaudun sillä että kolmen viikon päästä on Ämy ohi ja joulukuussa / vuoden vaihteessa on kaikki työnteko loppu. Aion pitää tauon. Käydä koulun loppuun ja viettää rento kevät ja kesä. Ja ehkä hankkia töitä jossain vaiheessa. Tietysti on huono idea rytmittää tuo "loma" juuri kevääseen. Pääsen sitten parhaaseen aikaan tappelemaan kesätyöläisten kanssa. Ja voihan se olla että palaan tänne. En. Mutta toisaalta vaikka kuinka ajattelen että puolivuotta ja kaikki on ohi, tuntuu haikealta. En halua lopettaa ja haluan lopettaa. Paradoksi.

Muuttofiilikset painaa myös päälle. Kävin Tampereella TAMK:in pääsykokeessa ja se oli suuri erhe. Haluan sinne kouluun ja kokeet meni hyvin. Mutta mun mielenterveys ei kestä. Haluan jo muuttaa kotiin. Omaan kotiin. Tampereelle. Voisin tyytyä väliaikaseen kämppään täällä Hämeenlinnassakin. Oli huikee fiilis hypätä aamuseiskalta alle viiden tunnin yöunien jälkeen, hörppiä teetä über ihanasta termosmukista ja päästä kävelemään aurinkoiseen Mansesteriin raikkaassa aamuilmassa kaupunginheräillessä. Paras päivä tällä viikolla.

Jos mä vaan soitan ja sanon en pääse, ei jalat toimi on silmillä kääre

Pariisin Kevät ja sade saa aina mun pienen haaveilijan heräämään. Oon kesäfiiliksissä päästä varpaisiin. Vaikka kesä tuokin tullessaan 16 tunnin työpäivät viisi kertaa viikossa ja armottoman stressin ei rahan tuloa voi estää. Koulustakin valmistun ennätysajassa. Kiitos kaupungin.

Huomenna alkaa kesäloma. Miten voi olla jo mahdollista!? Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti ja silti olen ollut vasta seitsemän päivää kaksikymmentävuotias. Puolet tästä koulusta on mennyt ja sama aika niin pääsen vaikka Tampereelle tai ihan mihin ikinä haluan! Lauantaina on mun rakkaan lapsuudenystävän yo-juhlat. Ollaan tunnettu jo 20 vuotta. Hui. Toinenkin hui. Maanantaina ja tiistaina on pääsykoe.

Tiedättekö mikä mut teki tänään iloiseksi? Hihkumaan. Pikkusiskoni kummisetä soitti mulle töihin. Miten voi sattua että just mulle tuli tuo puhelu! Olin über mukava ja osasin jopa auttaa! En tiedä tunnistiko hän mua. Kyllä nimen ainakin kuuli, eikä tätä nimeä muut omista.

Sommar Summer Hyttynen

THE KESÄLISTA 2014

1. Nauttia kesäöistä

2. Juosta sateessa

3. Olla kokonainen päivä valittamatta mistään

4. Tehdä extempore retki jonnekkin Hämeenlinnan ulkopuolelle

5. Käydä ainakin yksillä festareilla

6. Käyttää mekkoa (juhlia ei lasketa)

7. Tehdä kukkaseppele

8. Syödä kioskijäätelö

9. Käydä uimassa

10. Nukkua pitkään

11. Unohtaa työt heti kun avaan toimiston oven ja astun ulos

12. Ajaa katto auki

13. Grillata

14. Käydä piknikillä ja LinnaJazzeilla

15. Tappaa brutaalisti satamiljoonaa hyttystä

16. Pitää leffa/sarjamaratooni ja koukuttua johonkin uuteen sarjaan

17. Opetella joku uusi taito

18. Lonkata mahdollisimman paljon

19. Maistaa jokaista kesän uutta jäätelömakua

20. Kuunnella vanhoja iskelmiä ja laulaa mukana

21. Soutaa

22. Käydä pääsykokeissa ja suoriutua niistä hengissä

23. Ottaa toinen napakoru ja mahdollisesti testata ihon kestävyyttä tatuoinnilla

24. Käydä terassilla

25. Lukea kirja/kirjoja

(+lisäisin listaan kesärakkaan ellei mulla olis sitä jo)

Lentokoneella nousee, hyppää ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan

On villi tunne seistä kalliolla ja katsoa lähestyvää lentokonetta. Valtavaa jättiä pienine ikkunoineen. Oli vapauttavaa seistä alla kun moottorit suhahtivat ylitse. Koneen koon tajusi oikeastaan kunnolla vasta siellä. Vaikka onhan sitä tullut lentokoneen vieressä seisottua ja kauhisteltua sen kokoa, ei se ennen noin valtavalta ole näyttänyt. Yhtä hämmentävä kokemus kuin se ettei lapsuutesi "kallio" olekkaan kuin pieni kivi. Fyysisesti on täysi mahdottomuus että se niin iso ikinä olisi ollutkaan. Jylhäkallio. Liekö mielikuviuksen tuotetta tuo valtava koko.

Ollaan jo pitkään puhuttu Kallen kanssa paikoista mistä saisi hyviä kuvia. Viime lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja päristeltiin pikkuautolla uljasta pääkaupunkiamme kohti. Koko päivä siellä vierähti. Käveltiin ympäriinsä, kamerat ja linnut lauloi. Löydettiin uusia paikkoja ja nähtiin tulevaisuuden citykani. Sää oli huikea ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Niin paljon jäi vielä kuvaamatta.

Koomisinta reissussa oli, että etsittiin kivaa ruokamestaa ihan liian kauan ja päädyttiin Heseen vaikka oli Ravintolapäivä ja kadut täynnä ruokaa.

1,5h mun rinsessapäivän alkuun ja työvuoron loppuun.

Herää reilumpaan maailmaan

Mäkin haluaisin herätä reilumpaan maailmaan. Haluaisin, että ihmiset olisi reilumpia. Niin valinnoissan tuotteita kuin toisia ihmisiä kohtaan. Haluaisin, että mua kohdeltaisiin reilusti. Ei puhuttaisi pahaa, kiitettäisiin, hymyiltäisiin, juteltaisiin, kohdeltaisiin kuin normaalia ihmistä. Minä yritän olla reilu. Muille. En voi sanoa, että olen onnistunut siinä. En ole. Mutta yrittänyt olen. Ja sen voin vannoa.

#CATstagram

Joskus mullakin karvainen kaveri kotona. Oon jo sanonut Kallelle, että meidän kämppään pitää sitten saada hankkia elukoita. En halua inttileskeillä yksin. Kuvissa muuten poseerasi mummon kissa Morris.

Asiasta kukkaruukkuun. Sain postissa pääsykoekutsun! Ihka ensimmäisen ja varmasti ainoan. Mun tilannehan on sinänsä hyvä kun oon töissä ja on vielä vuosi koulua jäljellä, voin siis ottaa rentsisti kokeissa. Kyseinen koe kestää kaksi päivää Tampereella. Kohteena TAMK. 2.6. on tekniikan valtakunnallinen koe, jolla pyrin Rakennusarkkitehtuurin sekä Viestinnän koulutuksiin. 3.6. järjestettävä koe puolestaan on luova soveltuvuuskoe Rakennusarkkitehtuuriin. JA KESTÄÄ 6H! En selviä. Toihan on melkein kuin yo-koe. Mutta ilman ruokaa.

P.S. Mun synttäreihin on tasan v i i k k o.

Nukkekoti palaa takaisin

Kuten osa saattaakin tietää, äitini on 13 vuoden kotiäitiyden jälkeen (ja jo sitä ennen) ollut aina täynnä ties minkälaisia unelmia. On hienoa, että äiti uskaltaa toteuttaa kaikki villeimmätkin fiiliksensä. Kyllä mäkin sitten joskus. Arvostan myös sitä, että äiti on tukahduttanut menemisensä lähes täysin jotta minä ja mun sisarukset ollaan saatu kasvaa kotona (toki olen joskus kateellinen kun muut ovat olleet päiväkodissa ja minä en). Nyt kun äiti vihdoin on päässyt toteuttamaan itseään, tuntuu ettei tässä ole mitään rajaa. Äiti aloitti kun olin 13 kynsiteknikkona, siirtyi elämäntaidonvalmentajaksi ja varmaan joksikin voodoo-papittareksi samalla (on meinaan pelottavia mieliharjoitteita) ja nyt äityli puuhailee kiinteistömaailmassa. Tästä onkin mulle, Kallelle ja mun uteliaisuudelle hyötyä. Mutta myös haittaa. Kalle pääsääntöisesti kuvaa kaikki äidin myytävät kohteet ja minä pääsen "assistentiksi/oppipojaksi/henkariksi/siivoojaksi" mukaan. Yleensä. Miinusta on se että näkee ihania sisustuksia ja kerää samalla pölyä isän nurkissa. MISSÄ OLET UNELMIENI OMA KÄMPPÄ!?

Nyt olin mukana ihan älyttömän ihanassa pikkumökissä Lopella. Kaikki oli pastellia ja tuli ihan pikkuinen söpö fiilis, kuin olisin mennyt nukkekotiin. Mökki oli täynnä yksityskohtia ja erilaisia asioita jotka kuitenkin ihan älyttömän hyvin sopivat yhteen. Niin sääli että tuo myydään :c

Olen muuten huomannut, että musta kuoriutuu nykyään aika ajoin tyttö.

Riviera

Kun mä sinut hain

Mä mietin mitä vain voi tapahtuu
Mä löin vaaleenpunaset lasit päähän
Ja ruusun terälehtiä satoi taivaalta
Mun polkupyörä muuttuu avoautoks
Ja ajeltiin tukka hulmuten Rivieralla
Mut mielikuvitus on ainoa paikka,
Jossa ei oo rajoja

Se on sellanen fiilis kun
Lentokoneella nousee, hyppää
Ja laskuvarjoo ei oo tullut mukaan
Miten se sanotaankaan, no mä jäin
Lehdelle soittelemaan
Ne on päiviä vain, muuttolintuja syksyllä,
Mä haluaisin ne pitää
Mut mä olen kuin saari, ne on siltoja vain
Näin ne sytytetään

Sit mä heräsin, pää pyörällä
Ei oo avoautoo, ajan talvisinkin pyörällä
Sun piti mennä, mun oli jäätävä
Hakaniemen sillalla viima on jäätävä

Ostin Vappuna uuden kameran Canonin 650D:n ja sen mukana akkukahvan, 50mm Canonin objektiivin, siihen muutaman suotimen ja 8mm Samyangin kalansilmän.  Kiitos Suvi näistä c: Nyt oon ihan fileissä ja kuvaan kaikkea mahdollista. Muutos vanhasta 1000D:stä kun on ihan huikea! Ja niin paljon uusia opeteltavia säätöjä. Täyttä rakkautta. On myös kivaa että into kuvata palailee pikku hiljaa. Bloginkin kannalta.

Et muista mitä kuka sanoi ja mihin se liittyi

Kesää odotellessa. Hommasin Junkyardilta ihan täydellisen lonkkarin, mut vielä on ollut sen verran kosteaa (sillon kun en ole ollut kipeänä tai töissä) etten oo raaskinut liata uusia renkaita.. :D Tolla vanhemmalla on kyllä tullut jo käytyä potkimassa. Ai kun on ollut herkkua.

Miten voi allergia olla näin kamalaa? Mulla on taustalla 3 vuotta siedätyshoitoakin ja nyt tuntuu että mitä kauemmas piikeistä mennään mun oireet vaan pahenee. Nenä vuotaa kun seula eikä tällä hetkellä kurkusta kuulu pihaustakaan. Ja sekös on mukavaa näin asiakaspalvelutyössä.

Vielä sen verran että oletteko koskaan kuulleet työmiehestä joka teippaa dynamiitin kuitukaapeliin.. Juu en minäkään.. Eipäs kun hei! Olempas ja siitä seuraa miljoona soittoa.

"Kuuntelet Bassoradiota"

Kuukauden olen juossut pitkin koti-koulu-työ-koti-koulu-työ väliä ja jätin kaiken blogistressin taakse. Ja ah miten täynnä olenkaan inspiraatiota. Kannatti siis. Kuvia mulla on koneella ja kamerassa aimo läjä odottamassa ja jutunjuurtakin syntyy. Voisin pyhittää työ-yöni ja kirjoittaa valmiita tekstejä ja lisäillä sitten kotona ne kuvat.

Joka tapauksessa tästä tää lähtee. Mun kesäkuntoon kaksituhattaviisisataa ja myös tämä blogi. Onhan se jo aika suoristautua tässä ja alkaa oikeasti poustailemaan. Oonhan mä jo aikuinen ja olin tänään liikenteessä überkuul kissamekko päällä. 27 päivän päästä.

Kuka lapsia pelottaa?

Moi taas ♥ Päivät pitenee ja mun synttärit lähenee. Oon yrittänyt kuumeisesti keksiä (ja voin melkein oikeasti sanoa että kuumeisesti kun tuossa jonkin aikaa kuumetta vastaan taistelin) mitä jännää voisin syntämäpäivänäni tehdä. Täytänhän minä sentään jo huimat 20 vuotta, hyvästi teiniys ja mahdollisuudet teiniäitiyteen. Kammottaa ajatus kakkosella alkavasta luvusta. Eikä yhtään helpottanut kuulla rakkaan tuttavaiseni sanovan "näin kaupungilla semmosia sun ikäisiä, semmosia alle kolmekymppisiä".

Mulla on myös muuta panikoitavaa. Kohta vaihtuu jakso koulussa ja joudun heittämään hyvästit pinta-aloille ja kartan piirtämiselle. Pääsen raikkaaseen ulkoilmaan pellolle mittatikun kanssa. Ah ihanuutta. Not. Rakastan laskemista ja tuota piirtelyä, enkö saisi jatkaa sitä vielä??

No ehkä tuo koulu ei nyt ole mun isoin murhe.. VALTAVIN murheeni ovat pääsykokeet. En hae tänä vuonna kuitenkaan "tosissani" eikä siis haittaa vaikken paikkaa saisi. Kasvatan kokemuksia. Itkua ja parkua tuottavat nuo ennakkotehtävät. 3 oikeasti valtavaa tehtävää pitäisi olla ensi viikon tiistaihin mennessä perillä Espoossa. Arvatkaa olenko aloittanut. No en. Tästä ei kyllä voi syyttää laiskuutta kun viikot täyttyvät koulusta ja töistä eikä 24h vuorokaudessa tunnu riittävän edes niihin. Näiden askartelujen lisäksi mulla on vajaan kahden viikon päästä ensimmäinen pääsykoe. Ja se on sellainen jossa tulen nolaamaan itseni. Saatan jopa jättää välistä. En haluaisi olla heikko. Mutten myöskään nolo.

Toivottavasti huhtikuu on sitten rennompi. Ja onkin. Silloin on taas aikaa hankkia salikortti ja jillailla. ♥ Ihanaa. Sekin on ihanaa että; avattiin eilen terassikausi Kallen kanssa (meidän terassilla istuen kylläkin), mulla on uusi lonkkari ja visio mun blogin tulevaisuudesta, Heikki Kuula tykkäsi mun instagram-kuvasta.

Tiiättekö mikä ei oo ihanaa. A:n paperit inttilääkäristä tulevalle inttileskelle.

Bongasin mulle täydellisen jutun!

Heeei en ookkaan teille taas kirjoitellut! Löysin uuden blogin muutama päivä sitten seurattavaksini ja siellä pyörii nyt arvonta jonka jaan myös teidän kanssanne. Arvonnassa on siis mahdollisuus voittaa 30e lahjakortti Plastic Triben nettikauppaan kommentoimalla tuon linkin takaa löytyvää postausta.

En ennen ollut kuullut kyseisistä koruista jotka siis ovat täysin silikoniset ja näyttävät kaiken lisäksi ihan tatuoinneilta! Siis täydellisiä mulle! Mulla kun on nikkeliallergia ja tuo inhotta tatuoinnit estävä keloidi-iho josta täällä päin jossain vaiheessa kirjoittelin.
Jos et sitä postausta ole nähnyt niin pikaisena informaationa voin kertoa, että mun arvet leviävät ja tästä syystä en voi ottaa tatuointia tai sen värit hilseilisivät pois ja kuvasta tulisi epämääräinen musteläiskää muistuttava suttu.

Itse arvontaan osallistuin tuollaisella korulla. Niin makee!! Vaikkein voittaisikaan aion todellakin hommata ton.

Palaillaan uusien kuulumisien kera kun saan kuvia muokkailtua. Nyt tämä tytysy sukeltaa takaisin asiakaspalvelun ihmeelliseen maailmaan ♥

Hei olen asianajajanne asianajajananne ajan asiaanne asianajajajannenanne

Tänään on ollut kiva päivä. Vapaata koulusta ja alkaa hiihtoloma. Vietin rennon aamun auringon paistaessa Imagea lukien, teetä juoden ja telkkaria katellen. Sain vihdoin haettua lakituksessa kuvatun dvd:n ja palautettua myöhästyneitä lainoja. Kävin kaupassa shoppailemassa "terveelliset eväät" töihin ja nyt istunkin täällä. Enää 1h 20min jäljellä. Huomenna saa nukkua ♥ Lomaviikollakin oon varannu töitä vaan kolmelle päivälle. Mulle on oikeestaan ihan sama nukunko kuuteen vai kymmeneen, tärkeintä on saada nousta rauhassa ilman herätyskelloa. Tykkään nousta ajoissa. Ja ilman kelloa nousen helposti jo seiskalta. Kun kello soi voisin ampua kaikkia samaan aikaan. Vaihdoin jopa herätysäänekseni Pharrell Williamsin Happy:n. Aivopesua heti aamusta.

Nää kuvat on tosiaan niitä Aulanko kuvia joita räpsittiin Kallen kanssa räntäkelissä. En sitten muokannutkaan näitä vaan tyydyin näyttämään teille nämä ei niin hienot kuvat. Näitä kuvia oli tarkoitus hyväksikäyttää yhteen teemakarttaan koulussa. No, fiksu tyttö kun olen tajusin koulussa ettei lumessa voi mennä lonkkarilla. Tarkoituksena oli luoda kuvitteellinen longboard-tapahtuma Aulangolle ja kuvissa on kasapäin lunta :D Hyvä minä.

Voisin perustaa blogin joka kertoo Kallesta. Katselin postauksia takaperin ja Kallen kuvia on niissä enemmän kun mun. Hmm.. No ehkä tää tästä. Ehkä saan otettua itsestänikinkuvia kun tilasin super siistit lisäosat mun puhelimeen :3 Voisinkin viime aikaisista übereistä postipaketeista teille postailla seuraavan kerran. Mutta nyt aion sanoa jebou ja jatkaa istumista. Enää tunti. Sen jälkeen kotiin ja ehkä joku pelottava leffa kun ei tarvitse nukkua yksin. Eikä vielä edes nukuta tuossa kun vedin kunnon Froosh-vitamiinipommin.

Siispä Jebou!